» Etusivu » Rönkkö-tietoa » Perinnetietoa

Perinnetietoa Rönköistä


Tiedot kertoi helmikuussa 1985 Lyydia Johanna Kauppinen, os. Rönkkö, synt. 12.9.1908 Sonkajärvellä, Vänninmäen Ryhälässä.


RUTAKON PUOMILAN talon elämää entisinä aikoina, yli 100 vuotta sitten: talon oloista ja ihmisistä lähinnä Kaisa-Mari-tädin (1865-1942) kertomana.

Puomilan talo oli Rönkköjen asuttama sukutalo. Se oli pitäjän vauraimpia ja rikkaimpia taloja. Rutakolla vierailevat isot herrat, piispat ja papit, olivat aina majoitettuina Puomilassa. Lyydian isä, Pekka (1877-1951) oli vasta 4,5-vuotias, kun osasi jo veisata virsiä. Pekalla oli hyvä ääni. Kun talossa oli vieraita, pantiin Pekka pirtin pankolle veisaamaan.

Puomilassa oli suuri perhe: monta veljestä ja heillä paljon lapsia. Oli kaksi suurta tupaa ja lisäksi "porstuan pohjakamareita". Hevosia käytettiin tuvassa. Kun pakkasella tultiin ajosta, tuotiin hevoset vähäksi aikaa lämpimään kuivumaan. Tuvassa tehtiin niille apetta syötäväksi. Silloin noustiin kello 4.00 aamulla; naiset lehmiä hoitamaan ja miehet hevosia. Kodassa lämmitettiin eläinten vedet. Aamiaisen syötyä miehet olivat ruokalevolla ja päivän valjettua lähdettiin metsätöihin. Piti laittaa paljon polttopuita, kun oli paljon huoneitakin.

Naiset puolestaan tekivät käsitöitä; kehräsivät villoja ja kutoivat liinaa. Kaikki vaatteet ommeltiin kotona.

Valot olivat huonot; päreitä poltettiin ja öljytuikkuja. Syksyllä korjattiin viljat aumoihin ja sitten puitiin riihessä. Riiheen mentiin aamulla kello 3:n aikaan ja kun entiset oli saatu puiduksi, uudet viljat ahdettiin sisälle. Tätä viljojen puintia kesti niin kauan kun kaikki oli saatu puiduiksi, aina talveen asti. Kaisa-Mari oli ollut kova "puimamies". Kahdeksan vuotta vanhemmalle Eero-serkulle ei "yhteen varstaan" puimaan kelvannut kukaan muu kuin Kaisa-Mari.

Puomilan Petu ja Loviisa (Lyydian isovanhemmat) ja Katariina (Petun äiti) myivät osuutensa Puomilasta 1884, ostivat Vänninmäen Ryhälän, jonne muuttivat asumaan. Ryhälä on sen jälkeen ollut Rönkkö-suvun omistuksessa, siis nyt 100 vuotta. Kaisa-Mari-täti oli silloin kun Ryhälään muutettiin 19-vuotias.

Tämä monipuolisesti hyvin pystyvä nainen asui elämänsä aikana monessa paikassa ja kuoli Pekka-veljensä luona Ryhälässä 1942.


KATARIINA AHO, Lyydian isoisän äiti

Vanhaan aikaan ajettiin rahtia Oulusta Iisalmeen. Näillä matkoillaan Puomilan Juho tapasi Katariinan ja 1838 toi 18-vuotias Juho pari vuotta vanhemman Katariinan Puomilaan. Puomilan Matti, 40, ja Anna saivat Katariinasta rivakan miniän.

Kaisa-Mari-täti kertoi: Katariina kävi jalkaisin lapsuuskodissaan Pyhännän Ahokylässä. Hän läksi varhain aamulla tuolle 80-90 kilometrin matkalle, kulki suorinta tietä lehmänpolkuja pitkin, oli illalla perillä ja ehti saunaan. Veljet kotitalon pihalla seisoessaan kuulivat sisarensa tulon ja olivat sanoneet: "Kaisa tulloo, tanner tömisöö".

Lieneehän alkuaikoina Puomilassa Katariinalla ollut hyvinkin ikävä synnyinpaikkaan Ahokylän Juutiskulmalle? Senkin takia kävely oli joutuisaa mennessä sinne. Lähes 50 vuotta oli Katariina Puomilassa kunnes 1884 osuus Puomilasta myytiin ja muutettiin Ryhälään. Juho oli kuollut vähän aikaisemmin, eli Tapaninpäivänä 1883.

Olihan Ryhäläkin Katariinalle tuttu talo; siitähän aivan talon rappujen editse oli monet kerrat matka kulkenut Ahokylään. Ja olihan siitä naapurista, Kotalehdosta, yli kaksikymmentä vuotta aikaisemmin tuotu miniä – Loviisa, Katariinalle. Katariina (Kaisa) Aho oli yksi Rönkkö-suvun voimanaisista.


PUOMILAN PETU JA KOTALEHDON LOVIISA , Lyydian isovanhemmat

Pekka (Petu) Rönkkö (1839-1886) oli ollut roteva mies. Hän oli käydessään äitinsä sukulaisissa Ahokylässä oppinut painimaan ja oli painissa Rutakolla voittamaton. Petu oli kovettu työntekijä. Kaisa-Mari-täti kertoi isästään seuraavan jutun: Rautavaaralta Luostan linnasta oli karannut vanki. Karkumatkallaan tämä vanki oli osunut Puomilan pihapiiriin. Aamuhämärissä oli ukko ottanut tämän rikollisen "sulin käsin" kiinni.

Vuonna 1863 ukki haki Puomilaan vaimokseen Vänninmäeltä Kotalehdon tyttären, Rytkösen Loviisan (1842-1919). Puomilassa syntyivät heidän lapsensa Kaisa-Mari, Anni (1870-1941), Juho (1874-1959), Pekka ja Tahvo (1882-1965).

Muutettuaan Ryhälään tämä parhaassa iässä ollut vahva mies ei kauan elänyt. Hän kuoli kuumeeseen 1886 vain 47-vuotiaana. Oli sairastunut sellaiseen "kutkutautiin" ja oli sanottu, että kun ui suohaudassa niin paranee. Uinti talvella suohaudassa aiheutti sairastumisen.

Yli 80-vuotias Kivenvirran Tahvo-setä kertoi Lyydian Viljo-veljelle rehevään tyyliinsä: "Olin 2,5-vuotias ja vaikeasti sairaana. Makasin Ryhälän tuvassa sängyssä oven suussa. Minua odotettiin kuolevaksi. Isä sairasti tuvan perällä sängyssä. Eihän kukaan uskonut, että vahva mies kuolisi. Isä kuitenkin kuoli ja Tahvo-setä jäi elämään." Tahvo-setä kävi sitten kolme kertaa Kanadassa, oli mm. kaivoksilla töissä ja eli yli 80-vuotiaaksi. Topakka Loviisa-mummu jäi leskeksi viiden lapsensa kanssa ja eli sen jälkeen 33 vuotta.


RYHÄLÄN PEKKA, Lyydian isä ja Pekan sisaret ja veljet

Kaisa-Mari-tädistä on kerrottu, että hänellä on ollut onni kasvaa aikuiseksi Puomilan suuressa perheessä. Puomilasta hän peri vakaumuksensa ja oppi monipuoliset taitonsa.

Tahvo-sedän matkat olivat värikkäitä. Varsinkin se ensimmäinen matka Kanadaan. Kun rikkaan Hemmolan Katria ei annettu suosiolla Tahvolle, Katri ja Tahvopa karkasivat.

Anni-täti oli Ryhälän lähinaapurin Lassilan emäntänä. Hänen miehensä oli Kalle-eno. Lassilassa oli lähipitäjien suurin tupa, 9*9 metriä. Anni-täti oli sopiva emännäksi tuohon suureen tupaan.

Sitten Juhosta ja Pekasta. Isän kuoleman jälkeen eihän pojista ollut vielä työntekijöiksi eikä vallankaan isänniksi. Ryhälään otettiin lampuoti (vuokraaja) taloa hoitamaan. Lampuoti asui taloa 10 vuotta, jonka ajan veljekset olivat Kaijanmäessä tätinsä (isän sisar) Johanna Sirviön luona (Tahvo-veli oli äitinsä mukana). Kymmenessä vuodessa 13 ja 10-vuotiaista Juhosta ja Pekasta tuli aikamiehiä.

Viisaan Johanna-tädin ja tämän miehen, Tuomas Sirviön, talossa veljekset oppivat työnteon taidon. Heistä tuli vahvoja ja kaikinpuolin kunnon miehiä.

Pojat olivat jo aikuisia, kun Rutakon miehet talkoilla niittivät heinää kuiviolla. Oli 60 miestä. Kun lyötiin painia oli Juho joukosta paras ja kun vedettiin kissanhäntää (kisakarttu) puolestaan Pekka joukon vahvin.

Vuokra-ajan päätyttyä tulivat Juho ja Pekka Ryhälään ja ottivat talon haltuunsa. Tahvo myi osansa talosta heille.


RYHÄLÄN ISO PERHE, Lyydian omia muistikuvia noin 70 vuoden takaa

Tultuaan Ryhälään Juho ja Pekka ottivat emännät ja perheet kasvoivat. Pian oli 6-7 lasta kummallakin. Isossa pöydässä eivät kaikki sopineet syömään, vaan lapsilla oli pieni pöytä, jossa he söivät.

Paljon siinä piti ruokaa olla. Teurastettiin sikoja ja lehmiä ja isot sammiot oli aitassa suolalihaa. Nuottaa vedettiin, saatiin paljon kaloja, jotka laitettiin suolaan. Kun miehet tulivat nuotalta, oli paljon kalan siivoamista. Puolukoita ym. marjoja poimittiin korvoittain.

Mummo piti komentoa talossa. Miniänsä hän piti kurissa. Hän sanoi aina: "Ne on kuin yhdestä puusta, toinen tyvestä, toinen latvasta", kun ei mennyt mieliksi. Lapsilaumaa hän myös komensi. Vitsa oli aina oven päällä. Kun sitä tarvittiin, oli se lähellä ottaa. Uunin päälle juostiin pakoon. Vanhimmat pojista, Jussi ja Juuvel muistelivat; "Juostiin mummua uunille karkuun. Taisi Juuvel olla edellä. Hän kurillaan jarrutti ja Jussi jäi molempien puolesta piiskattavaksi".

Sitten lapset kasvoivat isoiksi. Poikia oli enemmän ja he alkoivat pyytää, että oli liian paljon väkeä, erottaisiin. Oli vuosi 1919, yhdessä oli asuttu yli 20 vuotta. Pekka jäi Ryhälään ja Juho-sedälle tekivät talon toiseen päähän maatilaa. Sedän talon nimeksi tuli Niemelä.

Tämän jälkeen mummo sai olla missä milloinkin halusi olla. Veljes-sota oli ollut 1918 ja nyt elettiin sen jälkeistä pula-aikaa. Sodassa kaatui yksi Lyydian serkuista, Lassilan Heikki, Anni-tädin ja Kalle-enon poika. Mummo suri kovasti Heikin kaatumista. Mummo kuoli syksyllä 1919 Niemelässä.

Lyydia muistaa, kuinka Juho-setä tuli seuraavana aamuna ja kertoi mummon kuolemasta.

Mutta vielä Juhosta ja Pekasta. He olivat aikansa yhteiskunnallisia vaikuttajia. Kun Juhon perhe muutti Niemelään, ei tälle kulmakunnalle ollut tietä.

Tie tarvittiin. Yhdessä Aku Kettusen kanssa puuhattiin tie. Kustannusten pelossa nimitti tien "Äkävallan tieksi". Osuva nimi. Nyt "Äkävallan tiellä" huristellaan asvalttia pitkin.

Vänninmäen koulu aloitti toimintansa 1907. Koululle valittiin esimies (johtokunnan puheenjohtaja). Ensimmäiseksi esimieheksi valittiin Pekka. Tätä luottamustointa Ryhälän Pekka sitten hoiti yli 30 vuotta.

Lyydian Tahvo-veli kertoi: "Miehiä istui Pallolan, naapuritalon tuvassa. Yksi miehistä osoitti silloin 4-vuotiasta Tahvoa kysyen: Kenen poika tuo on? Siihen toinen miehistä: Se on hyvän miehen, Ryhälän Pekan poika."

Tämän 1910 sattuneen tapahtuman Tahvo muisti aina kertoa. Mutta hyvä mies siitä pikku-Tahvostakin aikanaan kasvoi, pitkäaikainen kansanedustaja, ministeri ja kunnallisneuvos.

RÖNKKÖJEN SUKUSEURAN HALLITUS